Blogi

  • Etusivu
  • Blogi
  • Lasten etäfysioterapiassa lähiyhteisöllä on aktiivinen rooli

Lasten etäfysioterapiassa lähiyhteisöllä on aktiivinen rooli

Lasten etäkuntoutuksessa korostuu lähiyhteisön sitoutuminen ja lapsen lähihenkilön rooli osana kuntoutustapahtumaa, selviää Linnuntie – etäkuntoutusta selvittäneen osahankkeen tuloksista.

Kun kuntoutuja on lapsi, hänen tukemisekseen on tärkeää ymmärtää perheen toimintaa sen omassa arkiympäristössä (1). Tässä blogissa keskitytään alle kouluikäisten lasten lähiyhteisöjen rooliin ja heidän kokemuksiinsa etäfysioterapiasta. (Teksti ja kuvat on julkaistu aiemmin Fysioterapia -lehdessä 7/2018)

Tulokset pohjautuvat Kansaneläkelaitoksen rahoittamaan ja Tutoris Oy:n toteuttamaan Linnuntie – lasten yhteisölliseen etäkuntoutuksen kehittämishankkeeseen, jonka tavoite oli kehittää toimivia ja arvioituja toteutustapoja lasten yhteisölliseen etäkuntoutukseen. Hankkeessa toteutettiin kolme etäkuntoutuspilottia puhe-, fysio- ja toimintaterapiassa. Tämä teksti on kirjoitettu LInnuntie -hankkeen loppuraporttia referoiden.

Etäfysioterapia

EAVUSTAJALLA TÄRKEÄ ROOLI YHTEISÖLLISYYDEN TUKEMISESSA

Fysioterapiapilotin osalta tavoitteena oli selvittää, soveltuuko ja millä edellytyksillä etäkuntoutus alle kouluikäisille lapsille. Kohderyhmänä olivat lapset, joilla on cp-vammaan tai muuhun liikkumisen, kehonhahmotuksen tai kehonhallinnan haasteeseen liittyvä lääkärin määräämä tarve fysioterapialle. Lisäksi edellytettiin, että lapsen lähiyhteisöllä oli valmiudet ja halu sitoutua kuntoutuskokeiluun ja hankkeeseen liittyvään arviointitutkimukseen.

Arviointitutkimuksen tavoitteena oli saada ymmärrystä siitä, mitä edellytyksiä ja esteitä etäkuntoutuksen toteutukseen hankkeen kohderyhmillä on. Lisäksi selvitettiin lapsen osallisuutta tukevia yhteistyön toimintatapoja yhteisöllisessä etäkuntoutuksessa. Pilottiin osallistuneiden lasten kuntoutustarve liittyi motoriikan kehityshäiriöön (F82), karkeamotorisen kehityksen viivästymään, juveniiliin dermatomyosiittiin (M 33.0) sekä kystiseen fibroosiin (E84).

Fysioterapiapilotissa oli mukana viisi 3-7-vuotiasta kuntoutujaa lähiyhteisöineen, ja kuntoutuskokeilut kestivät 3-6 kuukautta. Pilotin kuntoutuskokeiluista yksi keskeytyi kahden kuukauden jälkeen, koska perhe päätyi vaihtamaan kuntoutujalle myönnettyyn lähiterapiaan.

Etäfysioterapiaa toteutettiin niin päiväkodissa, kotona kuin lomamatkallakin. Jokaisella kuntoutuskäynnillä lapsella oli terapiassa mukana tuttu lähihenkilö, niin sanottu eAvustaja, jolla oli tärkeä rooli yhteisöllisyyden toteutumisessa. eAvustajina toimivat vanhemmat tai erityislastentarhanopettaja, esikoulun opettaja tai lastenhoitaja.

Pilotissa havaittiin, että terapeutilla olisi tärkeää olla kuntoutushetkessä samat välineet kuin kuntoutujalla, jotta ohjaaminen onnistuu sujuvasti.

Kuntoutuksessa hyödynnettiin mahdollisimman paljon kuntoutujan omasta ympäristöstä löytyviä materiaaleja, jotta niitä olisi helpompi hyödyntää myös arjessa terapiakäyntien ulkopuolella.

Etäterapian toteutus päiväkodin tai koulun tiloissa mahdollisti monipuolisempien kuntoutusvälineiden, kuten puolapuiden, trampoliinin ja renkaiden käyttämisen.

Lapsi osallistuu etäterapiaan yhdessä kaverin kanssa.

HYBRIDIMUOTOINEN KUNTOUTUS TOIMI PARHAITEN

Kuntoutuskäyntejä oli 1-3 kertaa viikossa, ja yksittäisten kuntoutuskäyntien kestot olivat 30–60 minuuttia lapsen tarpeiden ja jaksamisen mukaan. Kuntoutusaikataulun valintaan vaikuttivat tarve intensiteetin lisäämiseen, lapsen kuntoutustuokiossa jaksaminen, lapsen ikä sekä perheen aikataulut.

Etäfysioterapiassa korostui lähikäyntien merkitys, joten toimivimmaksi tavaksi koettiin etä- ja lähikäyntejä yhdistelevä seka- eli hybridimuotoinen kuntoutus yksilöllisesti suunniteltuna. Tässä pilotissa lähikäyntejä oli lasta kohden 2-7 käyntiä noin 26 terapiakäynnistä.

Ensimmäinen kuntoutuskäynti aloitettiin kasvotusten. Kuntoutusjakson alussa kartoitettiin lähikäynnillä asiakkaan ympäristö, arvioitiin manuaalisesti lapsen fyysinen toimintakyky, tutustuttiin asiakkaaseen ja hänen lähiyhteisöönsä sekä autettiin tarvittaessa laitteiston asentamisessa.

Muutoin lähikäyntien tarkoituksena oli tarvittaessa muun muassa mitata ja arvioida toimintakykyä, motivoida asiakasta, rakentaa luottamussuhdetta sekä ohjata ja havainnoida yhteisöä. Pilotissa havaittiin, että lähikäyntien tarve on hyvin yksilöllinen ja persoonakohtainen.

Perheen isä seuraa terapiaa työpisteeltään.
Perheen isä seuraa terapiaa työpisteeltään.

 

YHTEISÖLLINEN ETÄKUNTOUTUS TUKEE LAPSEN JA AIKUISEN VUOROVAIKUTUSSUHDETTA

Perheen ja lapsen tukemiseksi on tärkeää ymmärtää perheen toimintaa sen omissa vaihtuvissa ympäristöissä, jotta opitut taidot saadaan vietyä osaksi perheen arkirutiineja (1). Yhteisöllinen kuntoutus edellyttää, että lähiyhteisö näkee oman roolinsa tärkeänä kuntoutuksessa, varaa kuntoutukseen aikaa ja sitoutuu siihen pitkäjänteisesti. Terapeutti tukee lapsen lähiyhteisöä ottamaan vastuuta muutoksesta ja löytämään itse omiin toimintatapoihinsa parhaiten soveltuvia uusia ratkaisuja (3).

Yhteisöllisessä etäterapiassa pyrittiin vahvistamaan lapsen ja hänen lähiaikuisensa välisiä vuorovaikutussuhteita.

Lähiyhteisölle tarjottiin tukea ja ohjausta kuntoutujan vuorovaikutustaitojen tukemiseen. Etäterapiaan osallistuminen tarjosi lapsen lähiyhteisölle monenlaisia oppimismahdollisuuksia.

”On ollut hieno nähdä, että tekniikka tällaista kuntoutusta varten on jo olemassa ja että se toimii hyvin. Tässä on lisäksi oppinut aika paljon omasta lapsesta.” – kuntoutujan vanhempi

Toimintaan osallistumalla ja sitä seuraamalla lapsen lähiyhteisö harjoitteli muun muassa lapsen ohjaustaitoja fysioterapeutin ohjauksessa sekä seurasi lapsen ja terapeutin välistä harjoittelua. Samalla lähiyhteisölle tarjoutui mahdollisuus saavuttaa realistinen käsitys lapsen toimintakyvystä sekä mahdollisuuksista ja vaatimuksista päästä asetettuihin tavoitteisiin.

Lapsen ja läheisen aikuisen vuorovaikutus ei välttämättä aina ole lähtökohtaisesti mutkatonta. Yhteisöllinen etäkuntoutus mahdollistaa vuorovaikutuksen vahvistamisen. Haastavissa tilanteissa kuntoutuskokeilujen aikana oli kuitenkin tärkeää pohtia, mitkä ovat kuntoutustoiminnan prioriteetit ja vaihtaa tarvittaessa eAvustajaa.

Etäfysioterapiaohjaus.

LÄHIYHTEISÖN KOKEMUKSET ETÄKUNTOUTUKSESTA MYÖNTEISIÄ

Etäkuntoutuskokeilun päätyttyä kokeiluun osallistuneita lähiyhteisön jäseniä pyydettiin vastaamaan loppukyselyyn. Siinä kartoitettiin heidän kokemuksiaan etäkuntoutuksen toimivuudesta, soveltuvuudesta ja yhteisöllisistä toimintatavoista.

Loppukyselyn mukaan fysioterapiapilottiin osallistuneiden kuntoutujien lähiyhteisöt suhtautuivat etäkuntoutukseen myönteisesti. Myös lasten kokemukset etäkuntoutuksesta olivat lähiyhteisöjen ja terapeuttien vastausten perusteella hyviä.

Etäkuntoutuksen mielekkyyttä lisäsivät yhteisöä ja lasta osallistava toiminta, kuten kuntouttaminen erilaisissa arjen ympäristöissä ja lapsen mahdollisuudet vaikuttaa terapian suunnitteluun sekä toteutukseen. Mielekkäiksi koettiin myös lapsen kaverin osallistuminen etäterapiaan (kuvat 3 ja 4) tai koko päiväkotiryhmälle etänä ohjatut liikuntatuokiot, joissa mahdollistettiin kuntoutettavan lapsen osallistuminen yhteiseen toimintaan. Erityisiä nimenomaan etäkuntoutukseen liitettäviä epämieluisia kokemuksia ei tullut esille.

Fysioterapiapilotissa kuntoutuksen tavoitteet saavutettiin hyvin loppukyselyyn vastanneiden terapeuttien ja lähiyhteisöjen kokemusten mukaan. Etäkuntoutuksen hyötynä mainittiin erityisesti liikkumiseen liittyvä edistyminen: lasten koettiin olevan jakson päättyessä aiempaa innokkaampia liikkumaan, ketterämpiä ja rohkeampia. Lisäksi he pysyivät paremmin mukana toisten lasten leikeissä.

Myös lihaskireydessä ja lihasvoimassa oli tapahtunut mitattavaa edistymistä, ja terapian koettiin tukeneen hengittämiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen liittyviä tarpeita. Vastaajat toivat esille, että lapset olivat jakson aikana motivoituneet toteuttamaan harjoitteita myös vapaa-ajallaan.

OIKEAT LAITEVALINNAT MAHDOLLISTAVAT MONIPUOLISEN HARJOITTELUN

Loppukyselyissä teknologisten laitteiden toimivuus koettiin hyväksi, vaikka kuntoutuskokeilujen aikana ilmenikin satunnaisia verkkoyhteysongelmia. Vastaajat pitivätkin erittäin tärkeänä sitä, että terapeutti osaa käyttää laitteita ja IT-tuki on tarvittaessa saatavilla.

Kuntoutuksessa käytettiin interaktiivista ja suojattua verkkoneuvotteluohjelmaa, joka toimii selaimen välityksellä. Tarvittaessa perheille ja päiväkodille lähetettiin kuntoutusta varten lisälaitteita, kuten web-kamera, mikrofonikaiutin tai tietokone.

Kaukosäätimellä ohjattavan kameran avulla saatiin aikaiseksi hyvä näkyvyys ja laaja kuvakulma. Terapeutti pystyi ohjaamaan liikkeitä sekä näki lapsen liikkumisen hyvin esimerkiksi trampoliinilla pomppiessa.

Äänen kuulumiseen täytyi kiinnittää erityistä huomiota varsinkin tehtävissä, joissa siirryttiin kauemmas koneesta tai läsnä oli useampi osallistuja. Tällaisissa tilanteissa hyödynnettiin erillistä kaiutinmikrofonia, jonka avulla ääni saatiin kuulumaan laajemmalle alueelle. Terapeutilla toimivaksi todettiin langaton kuulokemikrofoni, jotta terapeutin ääni kuuluu mahdollisimman hyvin lapselle, mutta johdot eivät vaikeuttaneet liikkuvien tehtävien toteuttamista.

ETÄFYSIOTERAPIA VOI TUODA LISÄHYÖTYÄ KUNTOUTUJALLE JA LÄHIYHTEISÖLLE

Perheiden kokemusten mukaan etäkuntoutuksessa oli etuja suhteessa lähikuntoutukseen. Matkustaminen väheni, terapia oli ajasta ja paikasta riippumatonta ja lähiyhteisö oli kiinteämmin mukana kuntoutuksessa. Eräässä tapauksessa keskittyminen harjoituksiin sujui paremmin etä- kuin lähikäynneillä.

Yhteisöllisessä kuntoutuksessa pyritään vaikuttamaan ensisijaisesti lähiyhteisön vuorovaikutustapoihin, minkä myötä myös kuntoutujan taidot ja valmiudet karttuvat (3). Näin ollen pääpaino on kuntoutujan ja hänelle läheisen aikuisen vuorovaikutuksen vahvistamisessa. Vastaajat kokivatkin, että etäterapiassa lapsi on lähikuntoutusta enemmän vuorovaikutuksessa hänen lähiaikuisensa kanssa.

Etäkuntoutuksessa on kuitenkin lähikuntoutusta tärkeämpää sopia fysioterapeutin ja eAvustajan välisestä roolijaosta sekä tehtävistä, jotta terapiatilanteissa lapsen ohjaaminen on johdonmukaista. Etäkuntoutuksessa koettiin hyvänä, että yhteisöllä oli aktiivinen rooli kuntoutuksessa. Tämä mahdollisti kuntoutuksessa opittujen asioiden siirtymisen arkeen.

Lisätietoja:

Kristiina Kotilainen

tt AMK, Linnuntie-hankkeen projektipäällikkö

Tutoris Oy, kristiina.kotilainen@tutoris.fi

 

Petra Peltoniemi

ft YAMK, Linnuntie-hankkeen fysioterapian vastuuhenkilö

Tutoris Oy, Pirkanmaan Erikoiskuntoutus

petra.peltoniemi@tutoris.fi

Lähteet:

(1) Rekilä M: Startti-Matka-Pysäkki-toimintamallin kehittäminen Tutoris Oy:n kuntoutuspalveluissa. Opinnäytetyö. Kuntoutuksen koulutusohjelma. Oulun seudun ammattikorkeakoulu 2012. Saatavilla: www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/104358/Rekila%20Marja.pdf?sequence=1

(2) Salminen A-L ym.: Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Helsinki 2016. Saatavilla: www.kela.fi/documents/10180/0/Et%C3%A4kuntoutus/4a50ddb8-560c-47b4-94ed-09561f6981df

(3) Vuoti K, Burakoff K & Martikainen K: Jokainen hetki on mahdollisuus. Tutkimus OIVA-hankkeen yhteisöllisen työskentelytavan vaikutuksista. Kehitysvammaliitto 2018. Viitattu 10.10.2018 Saatavissa: http://papunet.net/tikoteekki/fileadmin/tiedostot/muut/Jokainen…tutkimusrap__NETTI.pdf

 

Linnuntie-kehittämishanke

Kansaneläkelaitoksen rahoittamassa hankkeessa kehitettiin toimivia ja arvioituja toteutustapoja 1–7-vuotiaiden lasten yhteisölliseen etäkuntoutukseen puhe-, toiminta- ja fysioterapiapiloteissa. Lisäksi kehitettiin lapsen osallisuutta tukevia yhteistyön toimintatapoja yhteisöllisessä etäkuntoutuksessa. Linnuntie – lasten yhteisöllisen etäkuntoutuksen kehittämishanke toteutettiin vuosina 2016-2018.

Hankkeen arviointitutkimuksessa selvitettiin asiakkaiden, heidän lähiyhteisöjensä ja terapeuttien kokemuksia etäkuntoutuksesta. Arviointiaineistoa hyödynnettiin hankkeen kehittämistyössä ja arviointitutkimuksen toteuttamisessa. Linnuntie–hankkeen visiona oli, että asiakkaan ja hänen lähiyhteisönsä osallistamisen sekä verkostoyhteistyön keinoin voitaisiin etäkuntoutuksesta luoda uusi, toimiva tapa hankkeen kohderyhmän kuntouttamiseen.

Kelan etäkuntoutushankkeessa vuonna 2016 tehdyn selvityksen mukaan etämenetelmien käyttöä ei tule rajata vain tietyille asiakasryhmille tai tietynlaisiin asiakastilanteisiin, vaan tärkeää olisi kokeilla etäkuntoutusta rohkeasti eri asiakasryhmien kanssa (2). Linnuntie-hankkeen tulosten perusteella näyttääkin siltä, että etäkuntoutuksen soveltuvuus on hyvin yksilöllinen. Etäkuntoutuksen soveltuvuudessa kuntoutujan diagnoosia tai kuntouksellista tarvetta tärkeämpää vaikuttaa olevan esimerkiksi yhteisön osallistuminen, toimivat laitteet sekä terapeutin etäkuntoutusosaaminen.